Valun tuolilla.
Niskaa särkee.
Villasukat lämmittävät.
Kukaan ei näe millainen olen.
Ilo kaihertaa poskissa.
Menen ja rakastan
ilman kenenkään apua.
torstai, 30. elokuu 2007
Tämä hetki
Valun tuolilla.
Niskaa särkee.
Villasukat lämmittävät.
Valun tuolilla.
Niskaa särkee.
Villasukat lämmittävät.
-
Blogi-arkisto
- 2009 (1)
- 2008 (23)
- 2007 (64)
-
2006 (121)
- Joulukuu (8)
- Marraskuu (9)
- Lokakuu (13)
- Syyskuu (8)
- Elokuu (13)
-
Heinäkuu (25)
- Ehkä
- Viisi kampitusta
- Leikkiä koko elämä
- Reviirini laajentui
- Elämä järjestykseen
- Kauan eläköön synkeä luterilaisuus
- Oppiako voisin
- Kaupungilla
- Kasvoista kasvoihin
- Ja ruumiillisten myös
- Hengellisten harjoitusten epämukavuudesta
- Kutsumus
- "Todellisuus on oma käsityksemme olotilastamme." - Alex Matson
- Yhtä kaikkien kanssa
- Kotona taas
- Huomenna lähdemme matkalle muutamaksi päiväksi
- Äitiys jää vaikka lapset lähtee
- Löytäisinpä itsestäni äidin
- Olen unohtanut miten leikitään
- Hiukset
- Eksyksissä
- Ei otsikkoa
- Kaipaus
- Kosketus
- Aamu
- Kesäkuu (17)
- Toukokuu (7)
-
Huhtikuu (18)
- Kiitos
- Ei otsikkoa
- Luen Pienintä yhteistä jaettavaa
- Kaltainen
- Ei otsikkoa
- Hän
- Kuka minä olen?
- Hyvä olla yksin
- Kevät
- Ostin kirjan
- Katso ihmistä
- Vihan päivä kauhistava
- Anna minun valittaa kanssasi
- Siihen nähden, kuinka väsynyt olen, jaksan hyvin
- Muutin taas mieltäni
- Käsitys rakkaudesta?
- Rakkauden nälkä
- Jumalan aika
- Maaliskuu (3)
-
Henkilötiedot
Merja Auer
Jälkiä hajamielisen papin ajatuksista.
Saarnoja ja runoja.
"Missä olettekin, katsokaa tarkkaan, vaikka ei olisi mitään erityistä nähtävissä; kuunnelkaa, vaikka kaikki tuntuisi olevan hiljaista." (AdM)
Sivupohja Piristysruiskeesta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.