Yhdessä keskustelussa kaivattiin kirkkoon Vanhaa testamenttia ja sen mukana syntiä ja helvetin liekkejä. Siinä olisi sanoman ydin, se pitäisi tuoda ensin kunnolla kehiin. Vasta sen jälkeen katsottaisiin armo.

Minua viimeksi, vuosi sitten, vapisuttanut raamatunkohta on profeetta Jeremiaan kutsumusnäky:

"Minä annan sanani sinun suuhusi.
Minä asetan sinut tänä päivänä
kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
Sinun tulee repiä ja särkeä,
tuhota ja hävittää,
rakentaa ja istuttaa."

Kohta kiehtoo ja houkuttaa minua yhä niin lähellä kuin se onkin itsensä korottamista ja suuruudenhulluutta. Mutta tuo Toisen sanojen saaminen, oman itsen vaikeneminen ja sanojen löytyminen juuri silloin! Ja tuo repiminen ja särkeminen ennen rakentamista, tuhoaminen ja hävittäminen ennen istuttamista… Eikö siinä ole jokin suuri viisaus? Eikö se tule lähelle Jeesuksen kehotusta kieltää itsensä ja kadottaa elämänsä, jotta sen voisi löytää?