Uskomme että Jumala on tehnyt meidät kaikki juuri sellaisiksi kuin oli tarkoitus, omiksi kuvikseen. Hän on antanut meille kullekin tietyt lahjat, joilla voimme ilahduttaa toisiamme, Jumalaa ja itseämmekin. Kuitenkin meidän on usein vaikeaa saada selville, miten jossakin tilanteessa pitäisi toimia. Voiko tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä vai pitääkö pysähtyä miettimään, mitä muut asiasta ajattelevat?

Äidin ja isän sanomiset seuraavat mielessämme usein vielä vanhanakin. Mietimme, mitä vanhempamme tai ylipäätään muut ihmiset ajattelisivat ja sanoisivat, jos tekisimme jotakin epätavallista. Ja mitä Jumala sanoo? Mikä on Jumalan tahto minun elämässäni? Mistä tiedän, houkuttaako minua Jumalan hyvä johdatus johonkin ratkaisuun vai itsekäs syntisyyteni?

Mielellämme teemme nopeita ja turvallisia ratkaisuja. Jumala kuitenkin tuntuu kutsuvan meitä sietämään epävarmuutta ja ottamaan riskejäkin. Hänen läsnäolossaan meidän on mahdollista jäädä kuuntelemaan itseämme ja niitä monia ääniä, jotka käyvät sisimmässämme keskustelua.

Jotkut noista äänistä ovat väärässä. Jumalan sanan valossa voimme tuon vääryyden nähdä ja luopua siitä. Tunnustamme syntimme.