Katsoin telkasta keskikouluaikaisen luokkatoverini Pekka Uotilan viiden minuutin elokuvan Unet, episodi IV. Hän on tehnyt sen yhdessä neljä- tai viisivuotiaan tyttärensä kanssa, koska tytär halusi itsestään elokuvan. Tyttären kuvien lomassa on vuoropuhelua mykkäelokuvan tauluina: "Kerro minulle. Näytä minulle." Lopputulos on kuitenkin: "Ymmärrän, etten koskaan saa tietää salaisuuttasi. Etkä sinä minun."