Joh. 13: 31-35
Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.
Me kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää. Meillä on käsitys siitä, millaista olisi, jos asiat olisivat hyvin, ja se saa meidät hakeutumaan kirkkoon tai kapakkaan, harrastuksiin ja muualle, missä on ihmisiä, jotka ehkä voisivat auttaa ja rakastaa meitä.
Me kaipaamme elämäämme jotain enemmän, me kaipaamme Jumalaa, ja se saa meidät hakeutumaan erilaisiin hengellisiin tai henkisiin tilaisuuksiin kuuntelemaan meitä viisaampia tai uppoutumaan opettavaisiin kirjoihin tai kuuntelemaan rakentavia ohjelmia.
Me kaipaamme yhteyttä itseemme, ja samalla me pelkäämme nähdä, mitä meissä on, ja se saa meidät masentumaan tai pakenemaan itseämme kaikenlaiseen pätemiseen.
Ja kuitenkin se mitä kaipaamme, on lähempänä kuin aavistammekaan: "Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sydämessäsi". Ylösnoussut Kristus asuu meissä, rakkaus asuu meissä, meissä olevan synnin ja vajavaisuuden alla on hyväksi luotu Jumalan kuva. Ei tarvitse muuta kuin pysähtyä ja riisua pois se, mikä meissä olevan rakkauden ja ilon peittää ja kahlitsee. Tarvitsee vain katsoa itseään ja nähdä, mitä pelkää ja vihaa ja mistä tuntee syyllisyyttä ja häpeää ja sitten jättää ne pois. Voi kyllä olla, että tuohon katsomiseen tarvitsee jonkun turvallisen matkakumppanin rinnalleen, tai seurakunnan tai muun yhteisön, hyviä kirjoja ja ohjelmia. Eikä kaikkea edes ehdi tämän elämän aikana riisua. Olemme keskeneräisiä, ja saamme sen anteeksi.
Keskeneräisyydestämme huolimatta pitää paikkansa, mitä Jeesuksen Teresa kirjoitti 1500-luvulla:
Kristuksella ei ole nyt maan päällä muuta kuin teidän ruumiinne, ei muuta kuin teidän kätenne, ei muuta kuin teidän jalkanne. Teidän silmistänne tulee näkyä Kristuksen rakkaus maailmaa kohtaan, teidän jalkojenne avulla hän kulkee tekemässä hyvää, teidän käsillänne hän siunaa nyt ihmisiä.Voimme siis välillä myös lakata tuijottamasta itseämme ja katsoa Jeesusta ja sitä, miten hän rakasti omiaan. Rakastaako hän ehkä minun kauttani samalla tavalla?
Jeesus huoli seuraansa tavallisia ja halveksittuja ihmisiä. Hänen lähimmät ystävänsä olivat työläisiä, kapinallisia ja publikaaneja. Häntä haukuttiin syömäriksi ja juomariksi. Hän kutsui Sakkeuksen alas puusta ja söi hänen kodissaan, vaikka tätä pidettiin syntisenä.
Hän antoi Martan laittaa itselleen ruokaa, ja Marian vain kuunnella. Hän salli naisen kastella kyynelillään jalkansa ja kuivata ne hiuksillaan ja voidella kalliilla öljyllä. Magdalan Maria, Johanna, Susanna ja moni muu sai kulkea hänen seurassaan ja avustaa häntä varoillaan. Jeesus keskusteli samarialaisen, syrjityn naisen kanssa kaivolla tasavertaisesti. Kanaanilaiselle ulkomaalaiselle naiselle hän väitti ensin vastaan ja taipui kuitenkin hänen tahtoonsa.
Jeesus
näytti tunteensa. Hän itki ystävänsä Lasaruksen haudalla. Hän pelkäsi
Getsemanessa kuolemaa. Hän närkästyi opetuslapsiin, jotka eivät
osanneet toimia hänen tahtonsa mukaisesti. Hän vihastui fariseuksille,
jotka vaativat ihmisiltä kohtuuttomia ja hurjistui Jumalan huoneeseen
asettuneille kauppiaille. Hän iloitsi kedon kukista ja taivaan
linnuista ja siitä että Jumala välitti vähäpätöisistä ihmisistä. Hän
haukkui Pietarin, joka olisi halunnut varjella häntä kärsimykseltä. Hän
torjui äitinsä ja veljensä, jotka arvelivat hänen olevan päästään
vialla.
Jeesus kosketti ihmisiä. Hänen kosketuksensa paransi sokean silmät ja kuuron korvat. Verenvuototautia sairastava nainen parani hipaistuaan hänen viittansa lievettä. Jeesus paransi sapattinakin, vaikka se oli juutalaisten raamatuntulkinnan mukaan kiellettyä.
Jeesus kosketti ihmisiä myös puheillaan. Hän puhui rakkaudesta ja rakkaudella ja samalla totta, ikävistäkin. Hän puhui niin että monet tunnistivat itsensä ja muuttuivat, ja toiset pelästyivät ja torjuivat hänet.
Jeesus eli tässä hetkessä, murehtimatta useinkaan menneistä tai tulevista. Oli asioita, jotka hänkin jätti Isän haltuun. Hän kohtasi ne ihmiset, jotka sattuivat kohdalle. Tiettävästi hän ei sitoutunut yhteenkään naiseen, hän ei omistautunut kenellekään yksittäiselle ihmiselle, ei edes äidilleen. Jeesus jätti ystävänsä aika ajoin, hän vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan. Tämän päivän tekstissä hän on jättämässä heidät kokonaan, valmistautumassa kuolemaan.
Jeesus jätti ystävänsä rakastamaan toinen toistaan, niin kuin hän oli heitä rakastanut.
Hän rakastaa meitäkin ja hyväksyy meidät tällaisina kuin olemme. Synnit on jo sovitettu, sekä minun että lähimmäiseni. Siksi voin ne rohkeasti tunnustaa ja antaa anteeksi itsekin, sekä itselleni että lähimmäiselleni, joka minua ärsyttää. Kaikki on jo valmiina. Rakkaus on jo valmiina. Saan ottaa vastaan ja antaa eteenpäin.
