Joh. 15: 1-10

Jeesus sanoo:
    "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Me ihmiset kaipaamme rakkautta ja hyväksyntää. Meillä on käsitys siitä, millaista olisi, jos asiat olisivat hyvin, ja se saa meidät hakeutumaan kirkkoon tai kapakkaan, harrastuksiin ja muualle, missä on ihmisiä, jotka ehkä voisivat ottaa meidät sellaisina kuin olemme ja rakastaa meitä.

Me kaipaamme elämäämme jotain enemmän, me kaipaamme Jumalaa, ja se saa meidät hakeutumaan erilaisiin hengellisiin tai henkisiin tilaisuuksiin kuuntelemaan meitä viisaampia tai uppoutumaan opettavaisiin kirjoihin tai kuuntelemaan rakentavia ohjelmia.

Me kaipaamme yhteyttä itseemme ja tarkoitusta elämällemme, ja samalla me pelkäämme nähdä, mitä meissä on ja mitä meistä voisi tulla, ja se saa meidät masentumaan tai pakenemaan itseämme kaikenlaiseen pätemiseen ja tekemiseen.

 

Se mitä kaipaamme, on lähempänä kuin aavistammekaan: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat”.  Ylösnoussut Kristus pysyy meissä, Pyhä Henki asuu meissä, meissä olevan synnin ja vajavaisuuden alla on hyväksi luotu Jumalan kuva.

Ei tarvitse muuta kuin pysähtyä ja antaa Jumalan karsia pois se, mikä meissä olevan rakkauden ja ilon peittää ja kahlitsee. Tarvitsee vain katsoa itseään ja nähdä, mitä pelkää ja vihaa ja mistä tuntee syyllisyyttä ja häpeää ja sitten luopua siitä.

Jumala voi johdattaa tuohon katsomiseen jonkun turvallisen matkakumppanin avulla tai seurakunnan tai muun yhteisön, hyvien kirjojen tai ohjelmien avulla. Kaikkea ei edes ehdi tämän elämän aikana riisua. Olemme keskeneräisiä, mutta saamme sen anteeksi.

 

Jumala rakastaa meitä ja hyväksyy meidät tällaisina kuin olemme. Synnit on jo sovitettu, sekä minun että lähimmäiseni. Siksi voin ne rohkeasti tunnustaa ja antaa anteeksi itsekin, sekä itselleni että lähimmäiselleni, joka minua ärsyttää. Kaikki on jo valmiina. Rakkaus on jo valmiina. Saan ottaa vastaan ja antaa eteenpäin.

Kuvaamme Jumalan kolmiyhteiseksi, koska hän on rakkaus. Wilfrid Stinissenin mukaan Isä ja Poika rakastavat tosiaan, Pyhä Henki on tuo rakkaus, ja me elämme siinä, Isän ja Pojan välissä.