SAARNA TOISENA PAASTONAJAN SUNNUNTAINA

Rakkaus kamppailee

36 Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. 37 Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. 38 Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

39 Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." 40 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

41 "Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. 42 Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" 43 Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus. 44 Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. 45 Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. 46 Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. 47 Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." 48 Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

49 Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." 50 Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Jaakobin paini (1 Moos. 32: 23-32) kertoo ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta. Ihminen kohtaa jonkun nimettömän ja tuntemattoman, jonka kanssa hän kamppailee pitkään ja satuttaa itsensä. Hän saa lopulta siunauksen ja tajuaa nähneensä Jumalan kasvoista kasvoihin.

Nimi Israel tarkoittaa Jumala kamppailee. Jumalan omaisuuskansa ei ole mikään lellilapsi, jolle kävisi aina hyvin. Päinvastoin, Jumala kasvattaa omiaan milloin minkäkinlaisilla koettelemuksilla. Eivätkä hänen omansa useinkaan ole mitään mallilapsia. Jaakobkin huiputti veljeltään esikoissiunauksen ja enoltaan huikean omaisuuden. Silti Jumala siunasi häntä yhä uudelleen.

Jumala on rakkaus. Siksi myös hänen luomassaan maailmassa kaikki rakastavat ja pyrkivät kohti Jumalaa ja toisiaan, pohjimmiltaan. Jaakobkin oli matkalla tekemään sovintoa Esaun kanssa. Käytännössä rakkautemme on usein vääristynyttä. Sovinnon tehtyään Jaakob pettää taas Esaun eikä kuljekaan tämän jäljessä niin kuin oli luvannut, vaan asettuu asumaan toisaalle.

 

Jumalan rakkaus tuli puhtaimmin näkyviin Jeesuksessa. Ne joilla oli suurin rakkauden nälkä, näkivät hänet parhaiten: halveksitut publikaanit, huonomaineiset naiset, sairaat ja hyljeksityt. Fariseuksetkin näkivät jotain. Hekin kiinnostuivat, olivat uteliaita ja koettivat saada selvää.

 

Niinpä fariseus Simon oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa ja osoittanut sillä pitävänsä tätä ystävänään. Hän käyttäytyi kohteliaasti, muttei sen enempää. Vain erityisen arvokkaan vieraan jalat olisi pesty ja pää voideltu.

Fariseuksilla oli selkeä käsitys siitä, miten kuului elää. Tiettyjä sääntöjä noudattamalla tahdottiin toteuttaa Jumalan tahtoa. Siksi he olivat niin kiinnostuneita siitä, miten Jeesus käyttäytyi sapattina tai pesivätkö hänen opetuslapsensa kätensä.

 

Heillekin oli kyllä tuttu rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, mutta se peittyi heiltä helposti yksityiskohtaisiin sovellutuksiin, isien perinnäissääntöihin.

Jeesukselle rakkauden käsky oli uusi käsky, joka sulkee sisäänsä kaikki muut käskyt: se joka rakastaa, elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Jeesuksen aikaan ruokapöydässä maattiin jalat poispäin matalasta pöydästä. Tuonne Jeesuksen jalkojen luokse ilmestyi aterian aikana syntinen nainen itkemään, pyyhkimään Jeesuksen jalkoja hiuksillaan, suutelemaan niitä ja voitelemaan niitä tuoksuöljyllä.

Nainen ei tainnut käyttäytyä isien perinnäissääntöjen mukaan, mutta hän taisi tuntea itsensä ja tilansa ja tietää, mistä hakea apua. Hän kamppaili syntisyytensä ja Jumalansa kanssa, ja Jumala armahti häntä.

Meillä on taipumusta suhtautua toisiin ihmisiin samoin kuin itseemme. Jos olemme itsellemme ankaria ja asetamme itsellemme paljon sääntöjä ja vaatimuksia, meidän on vaikeaa kestää toistenkaan epätäydellisyyttä. Mutta jos näemme itsemme vajavaisina - turha edes yrittää olla täydellinen, kun se ei kuitenkaan onnistu - olemme armollisia toisillemmekin. Se ei tarkoita, että voisi elää miten vain. Jeesus kertoi sekä fariseuksille että syntisille, missä he tekivät väärin, ja rakasti heitä silti.

 

Tässä maailmassa meidän rakkautemme on vajavaista. Jumalan täydellinen rakkaus saa meidät tajuamaan sen. Tässä maailmassa meidän rakkautemme on aina ristiriitaista ja joutuu kamppailemaan itsekkyytemme ja epäluottamuksemme kanssa. Vain Jumalassa rakkaus on ehjää. Aika ajoin saamme levätä siinä jo nyt, ja kokonaan kerran taivaassa.