Luin William Blaken Taivaan ja helvetin avioliiton ja muuta proosaa. Tuomas Anhavan kääntämät tekstit ovat vuosilta 1788-1820. Williamin ei ollut tarvinnut käydä koulua, vaikka hänen vanhempansa kuuluivat alempaan keskiluokkaan, paitsi piirustuskoulua neljä vuotta. Leipänsä hän ansaitsi kuparipiirtäjänä, joksi hän oli kouluttautunut oppipoikana. Hänen teksteistään painettiin vain yksi runokirja hänen elinaikanaan. Silloin häntä pidettiin mielipuolena, sata vuotta myöhemmin omituisena ja nykyään klassikkona. Anhava kutsuu häntä energiseksi mystikoksi. Vanha ja Uusi testamentti olivat hänelle Taiteen Suuri Lakikirja.

Hän pelkistää Hyveen ja Paheen näin:

"Jokaisen ihmisen päätaipumusta tulisi nimittää hänen Päähyveekseen ja hyväksi Enkelikseen. (....)
Satunnainen on oman toiminnan laiminlyömistä ja toisen toiminnan estämistä; tämä on Pahetta, mutta kaikki Toiminta Hyvettä. Toisen estäminen ei ole toimintaa, päin vastoin: se on toiminnan pidättämistä sekä meissä itsessämme että henkilössä jota estetään, sillä se joka estää toisia laiminlyö samalla oman velvollisuutensa.
Murha on Toisen Estämistä.
Varkaus on Toisen Estämistä.
Panettelu, Pohjan kaivaminen toisen alta, Viekkaus ja mikä hyvänsä Kielteinen on Pahetta."