Luin Dostojevskin Idiootin.Siinä nuori ruhtinas Myskin palaa Sveitsistä, jossa hänen kaatumatautiaan ja idiotismiaan on hoidettu. Hän suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin avoimesti ja vilpittömästi ja saa ihmiset ympärillään yhtä vilpittömiksi. Hän esimerkiksi tunnustaa rakkautensa kahdelle naiselle, eikä saa kumpaakaan omakseen. Lopussa hän vaipuu taas idiootiksi ja lakkaa kokonaan puhumasta.

Lehdissä on kirjoiteltu sananvapauden yhteydessä, että kaikkea mitä mieleen tulee, ei pidä sanoa ääneen. Sivistynyt kanssakäymisemme perustuu siihen, ettemme ole vilpittömiä, vaan laskeskelemme sanojemme vaikutuksia ja varomme itseämme.

Vain lapsenkaltainen on vilpitön - ja ottaa riskin.