Aamuhartaus 7.3.2008 työntekijäkokouksessa

 

1 Moos. 3: 16 Naiselle hän sanoi:

-- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

17 Ja miehelle hän sanoi:

-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
18 Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

 

Tästä voisi sanoa paljon konkreettistakin, mutta keskityn nyt vertauskuvallisiin tulkintoihin.

Olemme kirkossa, olemme suhteessa Jumalaan, ja sitä on vanhastaan verrattu miehen ja naisen suhteeseen. Olemme raskaina Jumalasta. Hän synnyttää meissä vaivalloisesti kaikenlaista: Uusia ideoita joita joudumme kantamaan, kunnes niistä ehkä syntyy jotain valmista, josta aikanaan kasvaa jotain itsenäistä ja josta joudumme tuskalla luopumaan - ellemme jo sitä ennen ole joutuneet suremaan unelmiemme ennenaikaista kuolemaa. Hän synnyttää velvollisuudentuntoa täyttääksemme annetut tehtävät ja opetellaksemme vaadittavat uudistukset. Hän pitää meitä vallassaan. Meidän tahtomme on hänen taskussaan, hänen tahtonsa tapahtuu eikä meidän. Hän alistaa meidät täysin, ja silti tunnemme halua häneen, kaipaamme syvempää yhteyttä ja rakkautta.

Olemme kirkossa, teemme työtä Herran viinitarhassa. Hankimme elantomme kovalla työllä tästä orjantappuraa ja ohdaketta kasvavasta maasta. Meillä on ideamme ja unelmamme ja ymmärtämättömät työtoverimme, jotka eivät niistä aina innostu, meillä on seurakuntalaisemme jotka eivät aina vastaa kutsuumme niin sankoin joukoin kuin odotamme eivätkä rakasta meitä aina niin paljon kuin toivoisimme. Meillä on kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto, arkkipiispa ja tuomiokapituli, jotka vahtivat ja valvovat työtämme. Otsa hiessä kirjoitamme heille toimintasuunnitelmia ja –kertomuksia. Kaikki tämä kirous vain siksi, että olemme luovia ja itsenäisesti ajattelevia ja hiukan tottelemattomia.

Jumalan edessä olkaamme tyhjä kohtu, valmis ottamaan vastaan mitä annetaan.
Toistemme ja seurakuntalaisten edessä olkaamme kärsivällisiä: heillä on omat vaivansa ja unelmansa.
Arkkipiispan ja tuomiokapitulin edessä ottakaamme opiksi ulkopuolisesta katseesta.

Rukoilkaamme Marian kanssa:

-- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
47 minun henkeni riemuitsee Jumalasta,
Vapahtajastani,
48 sillä hän on luonut katseensa vähäiseen
palvelijaansa.
Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
50 polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
51 Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
52 Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
53 Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
54 Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.