Saarna 29.10.2006
Gal. 4: 12-20
Pelkään, valoa väistelen ja kaipaan pyhyyteen.
Ihminen on hyvin ristiriitainen olento. Meissä on eri suuntiin tahtovia puolia. Yhtä aikaa pelkäämme ja kaipaamme samaa asiaa. Kaipaamme toisten ihmisten seuraa, mutta samalla pelkäämme sitä. Sen saavuttaaksemme joudumme ehkä luopumaan meille tärkeistä asioista tai salaamaan mielipiteemme tai tinkimään itsenäisyydestämme tai kestämään kohtelua, josta emme pidä. Haluaisimme tulla omaksi itseksemme, ja samalla pelkäämme nähdä, mitä meissä oikein on. Kaipaamme lähempää yhteyttä Jumalaan, ja pelkäämme myös, pelkäämme ainakin uskovaisen leimaa.
Paavali kirjoittaa näistä meissä olevista puolista ja kutsuu niitä vanhaksi ja uudeksi ihmiseksi, tai lihaksi ja Hengeksi, tai omaksi itsekkääksi luonnoksemme ja Hengen vaikutukseksi. Meissä on puoli, joka haluaisi pitäytyä vanhaan ja turvalliseen ja pitää kiinni omastaan, ja meissä on puoli, joka on valmis luopumaan omastaan ja antautumaan johonkin uuteen ja tuntemattomaan.
Paavali oli menestyksekkäästi julistanut Galatian seurakunnille evankeliumia ja tehnyt selväksi, ettei ole mahdollista tulla vanhurskaaksi ja kelvata Jumalalle noudattamalla lain käskyjä. Sillä kukaan ei pysty pitämään kaikkia käskyjä, ja jos rikkoo yhdessä kohden, se on sama kuin rikkoisi kaikissa kohdin. Sen sijaan ihminen on vanhurskas ja kelpaa silloin, kun hän uskoo ja luottaa Kristukseen, sillä Kristus on lunastanut ihmiset vapaiksi lain orjuudesta.
Paavali oli aikanaan pysähtynyt Galatiaan vastoin matkasuunnitelmiaan Pyhän Hengen vaikutuksesta eli siksi, että oli sairastunut. Saattaa olla, että hän kärsi jostain silmäsairaudesta, sillä hän muistelee galatalaisten olleen valmiita jopa antamaan silmät päästänsä hänelle. Ja kirjoittaessaan kirjeen loppuun omakätisen tervehdyksen hän huomauttaa kirjoittavansa suurin kirjaimin ehkä siksi että näki huonosti, tai ehkä hän vain oli niin kiihdyksissä. Hänen jälkeensä Galatiaan oli nimittäin ilmaantunut muita julistajia, jotka olivat halunneet täydentää Paavalin opetuksia ja vaativat ympärileikkausta juutalaiseen tapaan kaikilta miehiltä, jotka uskoivat.
Paavali kivahtaa, että jos galatalaiset antaisivat ympärileikkauttaa itsensä, heille ei olisi Kristuksesta mitään hyötyä, vaan he olisivat velvollisia noudattamaan lain kaikkia muitakin määräyksiä. Paavalin mukaan ympärileikkaus oli yhdentekevää, sillä ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
Paavali olisi suonut galatalaisten olevan itsensä kaltaisia ja itsestään hän kirjoittaa, ettei hän enää elänyt, vaan Kristus eli hänessä. Nyt hän koki kärsivänsä synnytystuskia, että Kristus saisi muodon myös galatalaisissa.
Meitä ei uhkaa ympärileikkauksen vaatimus, mutta muut vaatimukset kyllä. On paljon helpompaa alistua elämään joidenkin sääntöjen ja muiden odotusten mukaisesti, kuin riisuutua vallasta ja antautua köyhyyteen, niin kuin Anna-Maija Raittila kirjoittaa Jeesuksen tehneen. On helpompaa rakentaa elämäänsä sen varaan, minkälainen haluaisi olla ja mitä tahtoisi tehdä, kuin sen varaan, että Jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa.
Into on hyvä vain, jos asia on hyvä. Tänä aikana on helppoa innostua muiden mukana tehokkuusvaatimuksista ja kulutuksen lisäämisestä, haluta aina vain lisää ja parempaa. Voisi tehdä hyvää lähteä joskus vaikka metsään ilman leipää, laukkua ja sauvaa vain katsomaan ja kuuntelemaan. Ehkä sieltä löytyisi pikkulapsen into siitä, mitä jo on.
Ehkä hiljaisuudessa myös tunnistaisi itsessä olevia ristiriitaisia puolia. Uskaltaisi nähdä sen, mikä painaa ja panna sen pois. Uskaltaisi luopua vanhasta itsekkäästä luonnostaan, himoistaan ja haluistaan ja tehdä tilaa uudelle luomukselle, Kristukselle ja rakkaudelle.
