Käsitykseni rakkaudesta kiteytyi kymmenen vuotta sitten muotoon: "Sinun luonasi saan vain olla." Minusta siinä ilmeni yhtä hyvin Jumalan rakkaus kuin ihmisrakkauskin.

Raamatussa tuo lause taitaa toteutua sen ensimmäisillä ja viimeisillä sivuilla, paratiisin ja taivaan kuvauksissa. Ihmisen elämässä se on totta ensimmäisinä kuukausina ja monilla myös viimeisinä, ja joinain harvinaisina hetkinä.

 

Jos ajatellaan, että Jumala on rakkaus ja Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala, hänessä varmaankin näkyy se, mitä rakkaus on.

Ihmiset jotka Jeesus kohtasi muuttuivat. Sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat, kuolleet herätettiin henkiin ja köyhille julistettiin: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!" He eivät siis saaneet vain olla.

 

Eikö kahden ihmisenkin kohtaaminen muuta kumpaakin? Laita tarkistamaan käsityksiään, niin kuin Saarikoski kääntymisen käänsi.

Jungin kirja Job saa vastauksen kuvaa herkullisesti myös Jumalan muuttumista hänen kohdattuaan Jobin.

 

Voiko mistään sellaisesta olla valmista käsitystä, mikä muuttaa kaiken?