En ole moniin vuosiin saanut itseäni harjoittamaan hartautta. Raamattu on tuntunut liian vahvalta kirjalta minulle. Olen kestänyt sitä vain pieninä annoksina.

Nyt osin Kirstin innoittamana olen alkanut tehdä hengellisiä harjoituksia Anthony de Mellon Lähteillä -kirjasta. Harjoitukset ovat aiheuttaneet jonkin verran mielenrauhaa.

Eilen luin harjoituksen, jossa katseltiin omia pelkoja ja sanottiin niille: "Tapahtukoon Jumalan tahto." Minua ympäröi tuttujen ihmisten joukko, jotka yksi toisensa jälkeen kertoivat, etten kelvannut heille. Kauhuissani sanoin kuuliaisesti jokaiselle: tapahtukoon Jumalan tahto, ja ne vaikenivat. Minä tyynnyin.

Tänään minun piti tavata Kirsti. Olin äkkiä täysin vakuuttunut, etten kelpaisi keskustelemaan hänen kanssaan. Jouduin soittamaan hengelliselle ohjaajalleni. Nukuin sen kaksi tuntia, jonka hän pyysi odottamaan. Keskustellessamme vapauduin tunteestani.

Kirstin lähdettyä kaaduin uudestaan sänkyyn. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa en ole kelvannut. Katselin niitä tyynesti. Aina en voi kelvata. En silti ole lakannut olemasta.