Kirsti vastasi tuossa edellä kysymykseeni, mitä siitä seuraa, että jokin (maailmojen sulkeminen) on synti: "Maailmojen sulkemisen synnistä seuraa ainakin että ihmisiä jaetaan kelvollisiin ja kelvottomiin, ymmärtämättömiin ja niihin jotka ymmärtävät ainoan oikean totuuden. Siitä seuraa ihmisten sulkemista ulkopuolelle, hylkäämistä yms. ikävää."

Olen pitkään pohdiskellut syntiä ja Jumalaa siinä mielessä, että Jumalan pitäisi perinteisesti olla synnitön, ja silti hän itse tekee asioita, jotka ihmisen kohdalla lasketaan synneiksi, niin kuin nyt esimerkiksi jakaa ihmisiä kelvollisiin ja kelvottomiin, sulkee ulkopuolelle ja hylkää, ainakin ajoittain.

Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali kuvaa, kuinka ihminen tekee sitä pahaa, mitä ei tahdo, eikä sitä hyvää mitä tahtoo, ja päättelee, että se onkin hänessä asuva synti joka pahaa tekee, eikä hän itse.

Paavali etäännyttää hyvän ja pahan synnin laiksi ja Jumalan laiksi. Sisimmässään hän iloitsee Jumalan laista, mutta ruumiissaan hän on synnin lain vanki. Hän kysyy, kuka hänet voi pelastaa, ja alkaa ylistää Kristusta.

Synti on ja vaikuttaa, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa. Elämällä ja Jumalalla on ihmisen tavoin pimeä puolensa, mutta pimeä kääntyy valoksi, kuolema ylösnousemukseksi.