Kiirastorstaina

"Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä." Apostoli Paavali kirjoittaa näin 1. korinttilaiskirjeen 10. luvussa.

Me olemme seuranneet laskiaissunnuntaista asti Kristuksen matkaa kohti Jerusalemia. Paastonaika on kestänyt 40 päivää. Paaston ja katumuksen violetti väri vaihtuu surun mustaan tämän jumalanpalveluksen lopussa. Myös Jeesus paastosi kasteensa jälkeen 40 päivää erämaassa valmistautuessaan työhönsä ja tutkisteli itseään. Mitä tarkoitti, että hän oli Jumalan rakas poika, johon tämä oli mielistynyt? Mitä varten Isä oli lähettänyt hänet maailmaan? - Mitä tarkoittaa, että me olemme Kristuksen ruumis, yhtä hänen kanssaan? Olemmeko Jumalan käsiä ja jalkoja tässä maailmassa? Mitä Jumala haluaa meistä? Ja mitä ei halua? Mitkä ajatuksistamme ovat kiusauksia, missä kuulemme Isän äänen?

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus armahti naisen, joka itki ruokapöydässä hänen jalkansa märiksi, kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli tuoksuöljyllä. "Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Jeesus totesi. Voidaksemme olla Kristuksen ruumis meitäkin kutsutaan katsomaan itseämme ja näkemään, ettemme itsessämme kelpaa. Meistä ei ole rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistämme niin kuin itseämme eikä oikein edes itseämme. Mekin joudumme tunnustamaan, että lankeamme helposti joko ylpeyteen tai epätoivoon itsestämme. Tunnistetun ja tunnustetun synnin saamme panna pois, se ei enää raskauta ja paina meitä, sillä meitä kantaa Jumala, joka antaa syntimme anteeksi.

Kaikille ei Jeesuksen opetus kelvannut. Jotkut arvelivat, että hänessä ei suinkaan vaikuttanut Jumalan henki, vaan paha henki. Toisinaan mekin joudumme tutkimaan, vaikuttaako meissä hyvä vai paha voima. Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan. Meidänkin on vaikeaa kuulla sisintämme, jos koko ajan olemme ihmisten parissa.

Kun olemme hiljaa Jumalan edessä, paastoamme asioista, jotka muulloin vievät aikaamme. Ja kun panemme pois asioita, jotka painavat meitä, hän tulee meidän ravinnoksemme. "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä joka elää on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö", Jeesus sanoi Leipäsunnuntain tekstissä.

Kärsimyksen sunnuntaina meille kerrottiin, kuinka suuren neuvoston jäsenet saivat lopulta tarpeekseen Jeesuksen puheista ja alkoivat suunnitella hänen kiinniottamistaan. Palmusunnuntaina Jeesukselle vielä huudettiin Hoosiannaa, mutta sen jälkeen ilmapiiri kiristyi ja Jeesus tiesi aikansa koittaneen.

Nyt olemme kiirastorstaissa. Jeesus tietää viettävänsä viimeistä iltaansa ystäviensä kanssa. Me tiedämme kristikunnan tärkeimmän juhlan olevan pian käsillä. Huomenna muistamme, kuinka Jumalan Poika kuoli edestämme ja sunnuntaina riemuitsemme siitä, kuinka hän voitti kuoleman ja synnin. Kaikki maailman synnit on sovitettu, yhteys Jumalan ja ihmisen välillä kunnossa ja kuitenkin monet asiat estävät meitä iloitsemasta Jumalasta. Siksi saamme hiljentyä tutkimaan itseämme ja tunnustaa Jumalalle syyllisyytemme. Käytämme synnintunnustusta nro 710. Rukouslauseen kohdalla olemme hetken hiljaa.

Matt. 26: 17-30

Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: "Herra, en kai se ole minä?" Kuka tahansa opetuslapsista olisi voinut kavaltaa Jeesuksen. Juudaksen pahuus ei ollut sen itsestään selvempää kuin kenenkään muunkaan. Hänkin joutui käymään sisäisen kamppailun siitä, mikä olisi Jumalan tahto ja miten olisi paras toimia. Viime kädessä hän toteutti Jumalan tahdon, sillä evankeliumien mukaan Jumala nimenomaan tahtoi, että hänen poikansa kuoli ristillä. Hiljattain on julkaistu Juudaksen evankeliumin käsikirjoitus, joka löytyi vuonna 1970 ja on peräisin 300-luvulta. Kuitenkin jo 180-luvulla se mainitaan eli siitä on ilmeisesti ollut käsikirjoituksia jo silloin. Tuo evankeliumi koostuu Jeesuksen ja Juudaksen keskusteluista Jeesuksen viimeisen viikon aikana. Niissä Jeesus pyytää Juudasta kavaltamaan hänet, jotta Isän tahto tapahtuisi. Juudaksen evankeliumi ei sinänsä muuta mitään meidän evankeliumeistamme, mutta se valottaa asian tätä puolta.

Jeesus nautti viimeisen ateriansa epävarmojen miesten joukossa. Kun Jeesus oli kertonut tulevista kärsimyksistään, Pietari oli nuhdellut häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" ja Jeesus oli vastannut: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" Johannes ja Jaakob olivat juuri kerjänneet Jeesukselta kunniapaikkoja taivaassa ja Jeesus oli torjunut heidän pyyntönsä: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

Näille miehille, jotka eivät voineet luottaa edes omaan itseensä, Jeesus jakaa leivän ja viinin ja sanoo siinä olevan hänen ruumiinsa ja verensä, hänen elämänsä, jonka hän antaa ystävilleen. Meitä, yhtä horjuvia ja epäluotettavia, hän kutsuu tänään pöytäänsä. Mekin saamme luopua vaatimasta kunniaa ja helppoa elämää itsellemme ja ottaa vastaan sen, mitä Jumala meille tahtoo antaa.