Toisinaan taas sattuu, että minussa asuva vahva nainen pulpahtaa pintaan. Silloin en malta kuunnella, että toinen sanoo asiansa loppuun. Minulla on mielipide kaikesta ja kerron sen. Tenttaan toista, kyselen asioita kiusallisen suoraan. Onko näin, ei kai ole sentään ole noin. En luota toisen arvostelukykyyn, en anna hänelle tilaa olla mitä on. En osaa houkutella häntä oivaltamaan asioita itse.

Tuon naisen pelossa olen joskus mieluummin hiljaa ja vetäydyn.