Olin keskiviikkoillasta sunnuntaihin Rymättylässä rippikoululeirillä. Siellä olimme viehättävästi irti muusta maailmasta omine sääntöinemme ja niiden liu'uttamisineen.

 

Jostain syystä minäkin olin taas välillä irti muiden maailmasta. Ihan kuin olisin puhunut muille käsittämätöntä kieltä.

Hyvä yhteishenki näyttää seurakunnassakin perustuvan keskinäiseen kehumiseen. Minua asia arveluttaa aina vain. Mutta ei kai pelkkä kehumattomuus voi eristää minua muista?