Olin keskiviikkoillasta sunnuntaihin Rymättylässä rippikoululeirillä. Siellä olimme viehättävästi irti muusta maailmasta omine sääntöinemme ja niiden liu'uttamisineen.
Jostain syystä minäkin olin taas välillä irti muiden maailmasta. Ihan kuin olisin puhunut muille käsittämätöntä kieltä.
Hyvä
yhteishenki näyttää seurakunnassakin perustuvan keskinäiseen
kehumiseen. Minua asia arveluttaa aina vain. Mutta ei kai pelkkä
kehumattomuus voi eristää minua muista?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.