Luuk. 2: 33-40

Jeesuksen perheestä emme tiedä kovin paljon, emme ainakaan varmaa historiallista tietoa. On kyllä vanhoja legendoja, jotka kertovat hurskaan Marian jääneen orvoksi kolmivuotiaana vanhemmistaan Annasta ja Joakimista.  Hän eli temppelissä ja sai ruokansa enkeleiltä. Kun hänen kuukautisensa alkoivat, hänestä tuli juutalaisen käsityksen mukaan niitten ajaksi epäpuhdas, eikä hän enää voinut asua temppelissä. Silloin hänelle alettiin etsiä sopivaa miestä sukulaisten joukosta, ja arpa lankesi leskimies Joosefille. Jeesuksen veljet ja sisaret olivat siis tämän tarinan mukaan Joosefin lapsia ensimmäisestä avioliitosta. Joosefia ei enää mainita Jeesuksen aikuisuuden aikoihin. Hän on saattanut kuolla vanhuuttaan.

Legendojen mukaan Jeesus muovaili viisivuotiaana sapattina savesta kaksitoista varpusta, jotka lähtivät lentoon. Kerran eräs poika hajotti Jeesuksen hiekkarakennelman. Jeesus suuttui ja kirosi pojan niin, että tämä kuoli. Maria moitti Jeesusta, ja tämä herätti pojan henkiin. Liisa Mäntymies kuvaa näitä Raamatun ulkopuolisia tarinoita elävästi kirjassa Neitsyt Marian kuva-albumi.

Raamattu on niukkasanaisempi kuvatessaan pyhää perhettä. Meille kerrotaan sekä Marian että Joosefin saaneen enkeliltä ilmoituksen, että Maria synnyttäisi Jumalan pojan. Kumpikin ottaa tehtävän nöyrästi vastaan, vaikka sen on täytynyt merkitä ihmisten pahojen puheitten kohteeksi joutumista. Nöyrästi he kohtaavat myös paimenet ja tietäjät.

Tämän päivän evankeliumissa ollaan temppelissä. Poikalapsen syntymän jälkeinen neljänkymmenen päivän puhdistautumisaika oli kulunut umpeen. Joosef ja Maria olivat tulleet temppeliin tuomaan kaksi kyyhkystä poltto- ja syntiuhriksi.

Silloin Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."

 

Kun Jeesus on kaksitoistavuotias, hän moittii temppelissä vanhempiaan ymmärtämättömyydestä. Aikuisena hän on Kaanaan häissä äidilleen tyly. Äiti kuitenkin näkee tylyyden läpi, ja saa pojan muuttamaan veden viiniksi. Jeesus torjuu perheensä, kun nämä luulivat hänen olevan poissa tolaltaan ja tulivat ottamaan häntä huostaansa. Hänet torjutaan kotikaupungissaan, sillä mistä tuttu rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli, jonka siskotkin asuivat samassa kaupungissa, mistä hän olisi voinut saada voimansa? ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan,” Jeesus kommentoi.

Evankelista Johannes kertoo Jeesuksen ristillä huolehtineen siitä, että hänen rakkain opetuslapsensa pitäisi huolta Mariasta kuin omasta äidistään. Apostolien tekojen mukaan Maria ja Jeesuksen veljet pitivät Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen yhtä opetuslasten kanssa.

Jeesus näyttää siis tosiaan olleen koetukseksi Marialle ja muulle perheelleen. Hän käyttäytyi epäsovinnaisesti ja vastoin odotuksia. Lopulta perhe kuitenkin ymmärtää hänen merkityksensä.

 

Jeesus on pantu koetukseksi meillekin. Välillä kompastumme ja välillä nousemme.

Kompastumme silloin, kun meillä on hänestä valmis mielipide. Meillä on silloin useimmiten myös valmis käsitys itsestämme, emmekä ole valmiita muuttamaan sitä. Jeesuksen kohtaaminen merkitsisi omien sisimpien ajatustemme kohtaamista, ja sellainen pelottaa. Mieluummin koetamme pitää piilossa pelkomme, vihamme, syyllisyytemme ja häpeämme, haaveemme ja toiveemme, kuin tuomme ne julki. Mieluummin pidämme vanhasta kiinni kuin suostumme uuteen ja yllättävään.

Mutta kun voimme niin huonosti, että emme voi muuta kuin tunnustaa tilamme, alammekin nousta. Kun olemme maassa, lyötyjä ja epävarmoja, kun meillä ei enää ole menetettävää, ja tunnemme itsemme hylätyiksi, silloin kanssamme on syntisten ja hyljeksittyjen ystävä. Meitä ei loukkaa hänen suorapuheisuutensa silloin, kun itsekin tiedämme olevamme kelvottomia. Silloin meille kelpaa armo.

 

Voi olla, että jouluna olemme kompastuneet. Voi olla, että meillä on ollut valmis käsitys siitä, millainen joulun olisi pitänyt olla ja millaisia ihmisten, joitten kanssa joulua vietimme tai olisimme halunneet viettää. Voi olla, että jouluna ollaan oltu suorapuheisia ja loukattu toisia. Voi olla, että petyimme taas sekä itseemme että läheisiimme ja vähän Jumalaankin. Voi olla että panimme toivomme johonkin muuhun kuin köyhään ja epäsovinnaiseen Kristukseen.

Mutta kun myönnämme kompastuneemme, kaikki onkin hyvin. Jumala antaa meille, mitä tarvitsemme, vaikka emme sitä osaisi pyytääkään. Saamme armoa armon päälle.